Sadunmaa’s Weblog

Elämän polulla syntyneitä runoja ja ajatelmia

Isän ikävä


“Isi on varmasti ylpeä musta”
Pienen pojan naama loistaa
kilpaa kaulassa roikkuvan mitalin kanssa.

Sanat kaikuvat sisälläni
“Isi on ylpeä musta”
- tuovat pintaan menneisyyden kivun

Isä,
miten olisin kaivannut kuulla
kuinka suloinen olen ja rakas
- sinun tyttäresi
kaunis ja ihmeellinen

Isä,
oletko minusta ylpeä
Oletko ylpeä siitä,
mitä minusta on tullut

Isä,
antaisin mitä vain
jos kuulisin sanat huuliltasi:
“Rakastan sinua
-tyttäreni.
Olen sinusta ylpeä. “

Mutta koskaan en kuule noita sanoja
sinulta.
Sinä kuolit
kun olin yhdeksän.

Miksi kuitenkin
yhä sanojasi kaipaan

Ei vielä kommentteja! »

Sinun kommenttisi

HTML-Tags:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <pre> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>